anssikoivuranta

Anssi Koivurannan talviolympialaisista saama mitali voi olla omaisuuden arvoinen – vai onko sittenkään?

Kansallissankarimme Anssi Koivuranta voitti Torinon olympialaisissa vuonna 2006 yhdistetyn joukkuekilpailusta pronssimitalin. Mitalilla on varmasti runsaasti tunnearvoa, mutta sillä saattaa olla myös huomattavaa taloudellista arvoa. Kuinka olympiamitaleiden arvoa voidaan arvioida vai voiko tällaiselle mitalille edes iskeä minkäänlaista hintalappua? Pohdimme tässä artikkelissa olympiamitaleiden taloudellista arvoa ja sen määrittelyä.

Olympiamitaleiden taloudellisen arvon määrittely on haastavaa

On varmasti eittämättä selvää, että olympiamitalilla on suurta tunnearvoa urheilijalle, joka on onnistunut sellaisen voittamaan. Mitalin taloudellisen arvon määrittely ei toisaalta olekaan kovin helppoa ja edes kokoneen huutokauppakeisarin voi olla erittäin vaikea arvioida olympiamitaleiden hintoja.

Esimerkkejä mitaleiden hintapyynnöistä

Otetaan kuitenkin muutama esimerkki, jotka saattavat valottaa mitaleiden hintatasoa. Esimerkiksi tunnettu suomalainen latujen sankari Eero Mäntyranta asetti oman mitalikokoelmansa hintalapuksi 200 000 euroa. Painonnostaja Kaarlo Kangasniemi, joka voitti olympiakultaa Meksikossa vuonna 1968, toivoi saavansa mitaleistaan 100 000 euron korvauksen. Olympiakullan ohella hänen kokoelmastaan löytyy esimerkiksi MM-kultamitaleita sekä muita MM- ja EM-tason mitaleita.

Esimerkkinä Martti Vainion ensimmäisen SM-kultamitalin myyntihinta

Edellä mainitut hinnat olivat vasta hintapyyntöjä, mutta millä hinnoilla mitaleita on oikeasti myyty? Esimerkiksi Martti Vainion ensimmäinen SM-kultamitali, jonka hän voitti vuonna 1977, myytiin 485 euron hintaan. Juoksumatka kisoissa oli 10 000 metrin pituinen. Kyseessä oli kuitenkin SM-mitali, joten sitä ei voi aivan verrata olympiamitaliin. Toisaalta Martti Vainion mitali oli kultaa ja Anssi Koivurannan pronssia.

Mitalien tunnearvo voi olla mittaamaton

Moni on sitä mieltä, että mitalien tunnearvo on niin mittaamaton, ettei niitä hevillä tulisi myytyä. Jopa tunnettu huutokauppakeisari Aki Palsanmäki korostaa tätä mitaleihin liittyvää tunnearvoa eikä itse kuulemma hevin myisi omia mitaleitaan, jos olisi sellaisia onnistunut voittamaan. On kuitenkin entisiä urheilijoita, joiden taloudellinen tilanne ei ole kovin kehuttava, jolloin mitaleiden myyminen saattaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Esimerkiksi Matti Nykänen aikoi velkaannuttuaan 1990-luvulla myydä upean mitalikokoelmansa ulkomaille. Urheilumuseo Hymy-lehden käynnistämän kansalaiskeräyksen avulla ehti kuitenkin hätiin ja mitalit saatiin pidettyä Suomessa. Tuolloin kerättiin noin 220 000 markan suuruinen summa mitaleiden pelastamiseksi. Myöhemmin Matti on kuitenkin tullut katumapäälle ja ilmoittanut haluavansa arvokisamitalinsa takaisin. Tätä pyyntöä Matti on perustellut sillä, että mitaleiden takaisin saaminen olisi hänelle henkisesti tärkeää. Tämä kertonee siitä, kuinka suurta tunnearvoa mitaleilla voi olla urheilijalle itselleen.

You may also like...